lauantai 24. helmikuuta 2018

Historian tutkijana

Jotain pientä tietoa veneen historiasta ja lähinnä alkupään taipaleesta sain J S:ltä Turusta. Hän oli nuorena töissä Vilho Laxell:n puusepänverstaalla.

”Hei ja kiitos viestistä.
Vilho Laxellin puusepänliikkeessä Turussa Kutterintie 3:ssa alettiin tekemään mahonkista purjevenettä muistaakseni 1974. Omistajan poika Pekka Laxell oli Wärtsilän Turun telakalla laivanrakennus insinöörinä ja hän suunnitteli veneen. Pekka Laxell ilmeisesti harrasti purjehtimista koska muistelen siellä olleen samoihin aikoihin kunnostettavana hänen mahonkinen 505- veneensä ja ilmeisesti ensimmäinen näistä suuremmista tuli hänelle itselleen. Pituus muistaakseni jotain 9 metrin luokkaa eli 30 jalkaa. Sivuillasi oli kuva "Laxmarin Suvituuli" joka on varmasti yksi näistä mahonkisoiroista muotin päälle ristiin liimatuista veneistä. Edellisessä kuvassa "Land ohoj!" näkyy kansi, joka tehtiin samalla periaatteella kuin runkokin. Veneitä ei valmistettu kovinkaan monta, varmaankin alle 10 kpl. Joskus muistan kuulleeni 6 tai 7 kpl. Hyvin on vene kestänyt yli 40 vuotta. Runko onkin umpimahonkia noin 5mm paksuista soiroista ristiin liimattu ja kerroksia 4 kpl.
Toivottavasti näistä tiedoista oli jotain hyötyä.
Syysterveisin
J S
 Turku
Hei.
Pikku tarkennus vielä. Vilho Laxellin puusepänliike sijaitsi Kaarningontie 3:ssa. Kutterintiellä oli Finmarin veneveistämö.


Suvituulen edellinen omistaja Jussi osasi kertoa myös hieman historiasta.

Käsittääkseni tuo yksilö on myös rakennettu rungon ja kannen osalta valmiiksi osana tuota 6-7 veneen sarjaa Turussa. Tietojeni mukaan jokainen kimppatilauksen "osakas" rakensi sisustuksen enemmän tai vähemmän itse, mutta riki ja helat tilattiin kimpassa. Kansi on tehty sinun yksilössäsi siten, että laminoitujen kansikaarien päällä on ensin 12mm ponttirima männystä, sen päällä 9mm vaneri ja lopuksi 12mm tiikkirima. En ole varma, onko kansi alkuperäinen. Ostaessani veneen, edellinen omistaja sanoi, että kansi olisi käynyt läpi "remontin" joskus vuonna 1991.

Tuo veneyksilö on tullut uutena Helsinkiin (RTM) sen silloisen kommodorin ostamana. Eräs tuttuni oli kuulemma ihastellut venettä nuorena miehenä RTM:n laiturissa. Vene oli tällöin kerhon hienoin ja suurimpien joukossa.

Olen törmännyt vuosien aikana kahteen muuhun Laxmariniin. Toinen, siniseksi maalattu oli 2000-luvun alussa Helsingin Merisatamassa, mutta myytiin sittemmin jonnekin muualle. Toisen näin vuonna 2002 Hangon Regatassa. Tämä yksilö oli epoksoitu ja maalattu kauttaaltaan valkoiseksi. Näytti ihan lasikuituveneeltä.

RTM Ry:n kommodorina toimi vuosina 1976-78 Pekka Lehtonen. Varmaa tietoa siitä oliko Suvituuli Lehtosen vene ei ole. 1978 Purjehtijan Kalenterissa Suvituulen omistajaksi on merkitty M. Kerttula. RTM:n sihteeri kertoi, ettei 70-luvulta ole enää tallessa veneluetteloita, valitettavasti.

Laxmarinit ovat ilmeisesti jokainen hieman erilainen, Eva L-635 erikoisuutena on ruoriohjaus. Myös NoName L-562:ssa joka oli ilmeisesti P. Laxellin oma vene on ollut rattiohjaus. L-770 Maltin runko on  korotettu ja jatkettu. Näin siihen on saatu lisää korkeutta salonkiin ja peräsin ei roiku peräpeilissä. Peruskonstruktiossa on ollut pinnaohjaus ja peräsin peräpeilissä kiinni.

Pitkällisen selvittelyn jälkeen olen löytänyt seuraavat Laxmarinit. Suurin osa aluksista löytyi vuoden 1978 Purjehtijan Kalenterista.

L-544 Filistiina III omistaja P. Kangasniemi TPS 1975. Myöhemmin nimeltään Fransiina
L-562 NoName, omistaja P. Laxell TPS 1974. Myöhemmin EmmyLou
L-588 Fabiola, omistaja P. Vanharanta TPS 1974
L-635 Eva, alkuperäinen nimi Eva III omistaja J. Stenius ASS 1975
L-744 Suvituuli, alkuperäinen omistaja M. Kerttula RTM 1975
L-770 Maltti, ASS 1976. Vuodesta 1983 Kellukka nimisenä.
L-776 (ei nimeä), omistaja A. Karikoski TPS 1977, tiedot löytyivät Purjehtijan Kalenterista 1985. Kiitos J. Rautapää
L-863 Valkea Kuulas, Laxmarin 30 ver 2 omistaja P. Laxell ASS 1976
L-1388 Tiare, Laxmarin 30 ver 2, omistaja H. Hämäläinen 1978


Tammikuussa 2018 sain vihdoinkin soitettua Pekka Laxellille itselleen. Hän oli ilmeisesti jossain ulkomailla mutta oli kuitenkin innostunut muistelemaan veneitä. Hän kertoi eräästä purjehduskilpailusta Ruotsissa 1970-luvun lopulla, jossa kipparikokouksessa kapteenit siunattiin. Kisassa keli olikin kova. Hän pyysi minua kirjoittamaan hänelle sähköpostia ja laitoinkin kuvia ja muuta informaatiota Suvituulesta. Jännityksellä odotan, jospa hän vastaa viestiini ja saisin lisää tietoa veneiden alkutaipaleesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti