Muita Laxmarineita

Tälle sivulle olen kerännyt tarinoita ja kuvia muista Laxmarin yksilöistä. Jokainen vene on yksilö ja kaikilla niillä on oma tarinansa kerrottavana. Tarinoilla on tapana kadota ja unohtua aikojen kuluessa, toivottavasti voin olla osaltani säilyttämässä näitä muistoja.

 

L-1388 Tiare

 

Tiaren entinen omistaja Heikki Hämäläinen muisteli veneen vaiheita. Kuvat Heikki Hämäläisen albumista ehkä vuodelta 1984.

"Veneen rakennutti turkulainen Arto Särkkä ja sisustuskin tehtiin enimmältään Laxellin puusepänverstaalla. Runko on laminoitu epoksilla.

Tarkoitus oli osallistua Suomessa pidettyyn Half Ton Cupiin, mutta design oli jo silloin vanhentunut. Veneellä oli kuitenkin IOR-mittakirja. Nimen avulla Särkkä koetti tehdä purjehduksesta mieluisaa voimistelua harrastavalle tyttärelleen, lajin iso tähti oli silloin Nelli Kim. Isompiin kilpailuihin en Tiarella osallistunut.

Seuran keskiviikkokisoja kävin kyllä ahkerasti ja satunnaisemmin paikallista kilpailusarjaa. Yhden kauden kaikki sarjan kilpailut kiersin, kun vaimon siskon perhe opetteli purjehtimaan. Kun mittalukuna oli perus puolitonnarin LYS 1,12, ei sillä helposti palkinnoille pääse.

Tiare vaihtui -95 isompaan samannimiseen, MP 34:ään. Uudeksi omistajaksi tuli Pekka Nurhonen, jolle myin paitsi veneen, myös jäsenyyden omaan seuraani, Marjaniemen Purjehtijoihin. Pekka piti erinomaisen hyvää huolta veneestä, mutta muutti sitten työn takia Rovaniemelle ja vene katosi näkyvistäni. Vuosien kuluttua bongasin sen Kulosaaren rannasta autolla ohi kulkiessa. Sitten se ilmestyi samalle telakka-alueelle, josta myös MP on vuokrannut tilaa. Kunto oli kuitenkin jo rapistunut pahasti ja kylkeen tullut syviä naarmuja. Sen verran kuulin siinä naapureilta, että kevätkunnostukset tarkoittivat lähes yksinomaan kaljanjuontia. Ehkä viitisen vuotta sitten vene katosi, mutta masto jäi telakkapaikalle. Viime vuonna löysin sen jälleen kerran viereisestä kaupungin tukikohdasta. Käytännössä se oli vain hylky. Pressusta oli jäljellä vähän maassa makaavia riekaleita, luukku oli auki sateelle ja takakansi puoliksi säpäleinä. Runko oli silti yhtä hyvässä kunnossa kuin ennenkin, se näköjään kestää todella pahaa heitteillejättöä."

 

 L-770 Maltti

 

Myös Maltin tarina on mielenkiintoinen. Maltin tarinaa kertoi rakentaja poika.

"Maltti rakennettiin lähestulkoon kokonaan omana työnä, käytännössä täysin isäni toimesta, toki me lapsetkin olimme välillä "auttamassa". Runko rakennettiin siellä Laxellin pajalla ja vene siirrettiin myöhemmin Turun Naularantaan jossa tehtiin kaikki viimeistely- yms. työt. Kun vene valmistui se rekisteröitiin Airisto Segelsällskap:iin ja sen kotisatama oli Pikisaaressa, Hirvensalossa koko sen ajan kun se oli meillä. Maltti valmistui muistaakseni 1976 ja oli meillä vuoteen 1983 jolloin se myytiin, se jäi Turkuun ja on tietojeni mukaan edelleen samalla omistajalla. Se on tullut muutaman kerran vesillä vastaan viime vuosina.

Isä modifioi hieman alkuperäisiä piirustuksia, runko on jonkun sentin korkeampi ja perää on jatkettu sen verran että veneessä ei ollut enää peräpeiliin ripustettua peräsintä vaan se on ns. sisään rakennettu ja varustettu pinnaohjauksella. Sisaraluksista ainakin Eva III oli rattiohjauksella, se oli pitkään samassa seurassa eli sitä tuli nähtyä aika paljon, mutta valtaosa näistä taisi olla pinnaohjauksella. Myös pohjatukit on toteutettu hieman eri lailla, käsittääkseni niitä on enemmän mutta ovat matalampia, jotta sisään saatiin vähän parempi seisomakorkeus. Samasta syystä tehtiin tuo aiemmin mainittu rungon korotus.

Maltti maalattiin rungoltaan alun perin vihreäksi valkoisin raidoin ja saman värinen se on edelleen, muistaakseni nykyinen omistaja kertoi maalanneensa rungon uudestaan muutama vuosi sitten mutta lähestulkoon alkuperäisellä värillä.

Maltti osallistui Gotland Runt-kilpailuun 1980 tai 1981, en nyt muista kumpi vuosi se oli, ja silloin veneestä tuli masto alas. Ruotsin puolelta hommattiin uusi mastoputki ja vanhan maston helat siirrettiin siihen jotta vene saatiin purjehdittua Ruotsista kotiin. Uusi masto oli profiililtaan erilainen ja siinä oli tuplasaalingit, se oli vähän tukevampi kuin alkuperäinen.

Maltissa oli ihan aluksi vain perämoottori, mutta olisiko ollut jo yhden kauden jälkeen kun siihen asennettiin Yanmarinin 1-pyttyinen sisäkone."

Maltti purjehtii ilmeisesti nykyään Kellukka nimisenä.

L-544 Filistiina III

Filistiinan III rakentaja ja ensimmäinen omistaja Pekka Kangasniemi kertoi kuinka ensimmäiset valmistuneet rungot arvottiin rakentajien kesken ja hänelle osui kunnia rungosta numero yksi. Hän kertoi innostuneensa projektista kun oli nähnyt Laxellin piirtävän puolitonnaria. Kangasniemi oli tuolloin innokas folkkari purjehtija ja olikin saanut menestystä lajissa aina Suomen mestaruustasolle asti voittaen tittelin vuonna 1965. Folkkarin jälkeen puolitonnari tarjosi paljon monipuolisemman veneen ja enemmän haastetta purjehdukseen. 

Laxellin oma vene valmistui purjehdus kuntoon ennen Filistiinaa ja niinpä Filistiinaan tehtiinkin muutoksia jo rakennusvaiheessa. Alkuperäinen konstruktio oli ilmeisen herkkä broachille ja tätä kompensoimaan Filistiinassa köliä siirrettiin hieman keulaan päin. Samoin alkuperäisissä suunnitelmissa peräsimen edessä oli jonkinlainen skegi tai evä ja tämä poistettiin Filistiinasta. Kölin siirron takia kölin kiinnitys rakennetta muutettiin ja kölitukkeja lisättiin. Samat muutokset ovat nähtävissä Suvituulen pilssisä. Tämän lisäksi Suvituulen köli on tuettu rosterista valmistettujen kölitukkien avulla. Kangasniemen mukaan muutokset aikaansaivat huomattavasti paremmat ja tasapainoisemmat purjehdusominaisuudet, vaikka suurin osa muutoksista tehtiin aivan fiilis pohjalta. Modifioinnilla oli kuitenkin negatiivisena vaikutuksena kosteuden pääsy kölin ja laminoidun rungon väliin ja eräänä syksynä noston jäätyä myöhäiseksi Filistiina kärsikin pakkas vaurion. 

Kangasniemi purjehti Filistiina III:lla noin kymmenen vuotta ja osallistui sillä useisiin kilpailuihin. Pian pakkasvaurion jälkeen Kangasniemi myi Filistiinan eteenpäin. Uusi omistaja remontoi veneen ja osallistui sillä myös kilpailuihin. Kangasniemellä oli kaikkiaan kuusi Filistiina nimistä venettä. Nykyisin Filistiina III purjehtii Fransiina nimisenä Kuopion vesillä.

Pekka Kangasniemi on ollut myös kirjoittamassa Turun Pursiseura ry:n  historiikkia Ulos Merelle!

L-776

 

Tämän yksilön vaiheista ei kovin paljon ole tietoa. Veneen rakentaja A. Karikoski ilmeisesti hyödynsi osat L-776:sta seuraavaan projektiinsa nimeltään 2nd Try. Tällä veneellä hän purjehtikin useiden vuosikymmenten ajan. Yleisradio kirjoitti joitakin vuosia sitten pienen artikkelin Karikosken veneen rakennuksesta otsikolla  "2nd Try ei jäänyt yritykseksi"