Valmistelut PuuveneRegattaan ovat alkaneet jo alkuviikosta, suunnitelmana on että torstaina lähtö on noin puolenpäivän aikaan. Tiistai iltana kävimme täydentämässä veden ja tyhjentämässä septitankin. Keskiviikkona käymme ruokakaupassa, sillä vaikka tapahtumassa olemme muutamia ruokia jo etukäteen tilanneet, mutta silti jää vielä hetkiä jossa omat herkut ovat tarpeen.
- Tonnikala pihvejä salaatin kera,
- Herkkusieni Risotto,
- Lohikeitto
Välipalaksi olimme ostaneet croisantteja juustolla, hedelmiä ja jugurttia. Janojuomaksi olimme ostaneet vissyjä ja muutaman oluen.
 |
| Pentterin uumenissa syntyy vaikka ja mitä! |
Torstaina lähdimme iltapäivästä, miltei aikataulun mukaisesti, ainoa määräävä tekijä oli Vääksyn kanavan rajoitetut aukioloajat.
Matkanteko Vääksyyn meni omalla painollaan purjehtien. Kumpikin nautti hiljaisuudesta, siitä ettei koko ajan ollut joku jotain vaatimassa huomiota.
Mukavaa tuulta tuntui olevan jo ihan alku matkasta. Enon saaren pohjoispuolella päästiin oikeaan vauhtii, muutama isompi aalto pärskäytti vettä jopa kannelle ja vähän meidänkin päälle.
 |
| Regatan tuuliennuste lupasi sopivaa tuulta vesisateella. |
 |
| Länsituulen kuljettamana! |
 |
| Täyttä vauhtia! |
Ykskoivun ohjelmaan kuului mukavaa yhdessäoloa ja maistuvaa ruokaa jonka Marko taikoi grillillä. Sauna oli luonnollisesti kuumana. Illan hämärtyessä raikui melkoinen yhteislaulu grillikatokselta.
Perjantai aamu alkoi pilvisissä merkeissä. Laguunin puolella tuuli vaikutti aivan rauhalliselta mutta saaren itä rannan puolella tuuli puhalsi ennustetta huomattavasti voimakkaammin. Lagunista ulos tultaessa jouduimme tekemään pienen kunniakierroksen kun ensimmäinen lähestyminen Kirkko salmen kapeikkoon meinasi mennä leveäksi. Muut veneet olivat jo päässeet meistä aika kauas edelle. Karisalmen sillan jälkeen pääsimme taas vauhtiin kun käänsimme keulan etelään, kohti Vääksyä. Puuveneregatan henkeen kuuluu, että kaikki veneet saapuvat yhdessä Vääksyn satamaan, niin nytkin muut odottivat meitä sataman pohjoispuolella. Vääksyssä nautitun lounaan jälkeen siirryimme kanavaan jossa ahtauduimme kaikki samaan sulutukseen. Ehkä hieman liian ahdasta.
 |
| Suvituuli starttaa Ykskoivusta kohti Vääksyä |
 |
| Eskaaderi lipuu ulos laguunista. |
Lauantain ratalähtöihin olimme saaneet miehistöön vahvistusta. Dimi oli lupautunut meille keulagastiksi. Kipparikokouksen jälkeen irrottauduimme laiturista ja siirryimme rata-alueelle. Ennen kuin rata saatiin valmiiksi meillä oli mukavasti aikaa tutustuttaa D keulamiehen tehtäviin ja hieman muutenkin kertoa mikä tässä on meinikinä. Muutamia vendoja ja jiipejä harjoiteltiin ja D pääsi todella nopeasti juoneen mukaan. Kolmella hengellä Suvituuli on jo helppo purjehtia. Käännökset ja kaikki toiminta on jotenkin helpompaa kun on useampi käsi tekemässä.
Radaksi muodostui klassinen makkara rata, joka meidän harmiksi oli aika lyhyt. Kolmen lähdön jälkeen olimme mukavasti kuudentena. Saimme nauttia reippaasta tuulesta ja rankasta vesisateesta. Sateen hellittäessä katosi myös tuuli. Koskaan ei Suvituulen ohjaamossa ole ollut vettä yli nilkkojen, ainakaan meidän aikana. Tuntui ettei poistoaukot ehdi vetää vettä ulos. Styyrpuurin halssilla purjehdittaessa paaran puolelta puuttuva viemäröinti aiheuttaa lievää tulvimista.
Iltapäivän startit jouduimme ajamaan kahdestaa D:n jouduttua palaamaan kotiin. Tiukassa kisassa toisen lähdön maaliviivan jo ollessa todella lähellä tapahtui jotain kauheaa. Isopurjeen puomi tuuppasi Pian kumoon vasten vinssejä ja hän kaatui kaukalon pohjalle. Säikähdin todella paljon! Moneen kertaan kysyin sattuiko päähän ja keskeytetäänkö? Lattialta kuului pieni ääni joka sanoi "Aja maaliin vaan." Päätin kuitenkin kääntyä satamaan päin.
Ratalähtöjen lopputuloksena tällä kertaa oli hienoja kokemuksia ja katkenneita kylkiluita. Onneksi kummallekaan ei jäänyt purjehdus kammoa tapahtuneesta. Ja nyt kun kevät jo on täydessä vauhdissa odotamme innolla uuden kauden alkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti